Kasvattajalle jää
"ylimääräisiä" kissoja, joille olisi onnellisinta saada oma koti, jossa saisi
olla ainoana tai pienessä laumassa lellittävänä.
Ainakin meillä yhden ryhmän
muodostaa sellaiset omat kasvatit, joiden kehittymistä on haluttu seurata hiukan
pidemmän aikaa.
Toisessa ryhmässä on kasvatukseen käytettyjä kolleja, jotka
leikattuina ovat hellyyttä ja läheisyyttä kaipaavia "pikkupoikia".
Näiden
nuorten aikuisten pitää päästä tasapainoiseen, huolehtivaan kotiin, jossa
ihmisillä itsellään on elämä hallinnassa. Ei lasten leikkikaluksi, ei "toisen
kaveriksi", koska koskaan ei tiedä, miten aikuiset kissat sopeutuvat toisiinsa.
Kaikki kissamme ovat vain ja ehdottomasti sisäkissoja, ja niiden on saatava
jatkaa turvallista elämäänsä vastaisuudessakin.
Jotta kissaa ei otettaisi
hetken mielijohteesta, sitä ei saa ilmaiseksi. Jokaisella on pieni "kynnysraha",
koska nykymaailmassa tunnutaan ajateltavan, että ilmainen ei ole minkään
arvoinen.
Kissat ovat meillä viettäneet normaalia perhe-elämää, johon
kuuluu myös kaksi pientä koiraa.
