Jokikatin

          

Tämä kuvan kissa on minulle täysi arvoitus. Se on ilmeisesti taiteilijan näkemys jostakin rex-kissasta.
The cat in the picture is a full mystery to me. It's obviously an artist's view of a rex cat.

German rex -rodun taustaa lähdekriittisesti pohdittuna

Pitäessäni pari vuotta sitten Salon sukututkijoille esitystä Salon oluttehtaasta ja sen omistajista 1800-luvulla eräs mies kysyi minulta, miksi en maininnut niitä kahta aviotonta lasta, jotka isoisäni isoäidillä oli hänen tutkimustensa mukaan ollut jo ennen kuin tästä tuli oluttehtaan omistaja ja johtaja. Olin hämmästyksestä sanaton. Kuten paikallisesti sanotaan, en ollut juttuakaan kuullut. Mies antoi minulle vakuudeksi luotettavista tutkimuksistaan kunnioitettavan näköisen atk-tulosteen. Asia kaiveli minua niin pahasti, että otin yhteyttä samaan sukuun kuuluvaan Helsingin yliopiston eläkkeelle jääneeseen tutkijaan, joka lupasi istua Kansallisarkistossa asiakirjojen ääressä, kunnes juttu olisi kiistattomasti selvitetty. Ja selvisihän se: tuo salonseutulainen  sukututkijamies oli tullut yhdistäneeksi kaksi eri henkilöä, joilla sattui olemaan sama etunimi. Hän oli joutunut väärille poluille, koska ei ollut tutkinut kriittisesti lähdemateriaaliaan. Hän oli ihan mukava mies, harmi, ettei meistä tullutkaan sukulaisia.  

Historiantutkimuksessa puhutaan lähdekritiikistä, joka tarkoittaa sitä, että tarkistetaan lähteen (esim. sukutaulun) aitous sekä sen sisältämien tietojen luotettavuus.  

Vähintään yhtä tärkeää kuin ihmisten sukututkimuksessa, on tiukka lähdekritiikki eläinten sukutaustaa tutkittaessa. Sukutauluja ja rekisterikirjojakaan ei pidä uskoa sanasta sanaan.  Kirjeet, muistiinpanot, lehtiartikkelit, suullisesti saatu tieto on jokainen erikseen tutkittava kriittisesti. On mietittävä, onko tiedon mahdollista olla totta, onko asiakirjan laatijalla ollut tieto, taito ja halu puhua tai kirjoittaa totta. Asiakirjan laatija on aina ihminen - nykyajan tietokonetulosteisenkin - ja ihminen saattaa tehdä virheitä, tahattomasti tai tahallaan, tieten tai tietämättömyyttään. - Suomessa kerrotaan tarinaa Venäjältä tuodusta venäjän sinisestä, jonka sukutaulusta löytyi suomalaisen kasvattajan afgaanin vinttikoiria. - Tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että ensimmäinen, joka nuo afgaanit sukutauluun laittoi, teki sen tahallaan tai hänet erehdytettiin tekemään virhe tahtomattaan. Mutta kun tieto oli kerran tiedostoon syötetty, myöhemmät sukutaulujen laatijat ja eteenpäin lähettävät pitivät tietoa oikeana ja olisivat varmasti hyvin hämmästyneitä ja harmistuneita, jos heidän väitettäisiin jakavan väärää tietoa.  

Saattaa myös olla, että sinä aikana ja siellä paikassa, missä asiakirja on laadittu, on ollut tapana merkitä asiat asiakirjaan eri tavalla kuin nykyään. Olisikohan näin usean german rexin taustalla olevan Diva Dramatican kohdalla käynyt. En voisi kuvitella, että Suomessa rotutoimikunta hyväksyisi rekisteröintianomustani, jossa lukisi, että pennun isä on valkoinen persialainen ja äiti musta german rex, mutta pentu onkin valkoinen eurooppalainen. Eräässä 1973 tehdyssä rekisterikirjassa vielä kummittelee esivanhempina kaksi  brittiläistä lyhytkarvaa, joiden jälkeläinen on devon rex. Kyseessä ovat kaikkien tuntemat Briarry Tooting Carman ja Belhaven Zarakhat, jotka nykytietämyksen mukaan olivat ensimmäisen devon rexin Kirleen jälkeläisiä, ensimmäisen äiti oli siamilaisen ja brittiläisen ja jälkimmäisen Kirleen ja cornish rexin sekoitus. Periaatteessa siis oli aivan oikein hyväksyä pentu (Annelida Pearly King) devon rexiksi, olihan sillä Kirlee kolme kertaa taustallaan, mutta mikä oli tehnyt DRX x SIA/BRI sekä DRX x CRX -yhdistelmien jälkeläisistä brittiläisiä lyhytkarvoja?

 Nyt meidän on ryhdyttävä ajattelemaan ajankohtaa ja tilannetta, jolloin merkinnät on tehty ensimmäisen kerran. Elettiin 1960-luvun alkua, aikaa, jolloin yritettiin oppia ymmärtämään kolmen eri kiharakarvaisen kissalöydön yhteistä tai erilaista geneettistä taustaa. Helpoin tapa kokeilla, oliko kiharakarvaisuus kaikilla saman geenin aikaansaamaa, oli teettää näillä jälkeläisiä. Tuloshan oli, että german rex ja cornish rex tuottavat keskenään kiharakarvaisia jälkeläisiä, mutta devon rex risteytettynä kumman tahansa toisen rexin kanssa tuotti suorakarvaisia jälkeläisiä. Kokeilujen tuloksena syntyi suorakarvaisten, suuren salaisuuden eli yhtä tai kahta erilaista kiharakarvaisuusgeeniä kantavien sukupolvi. Kun tämän välisukupolven kissoja yhdistettiin devonin kanssa, syntyi devon rexejä ja kun niitä yhdistettiin cornish rexien kanssa, saatiin cornish rexejä. Nimet Broughton Golden Rain ja sen jälkeläinen Belhaven Zarakhat, Du-bu Jayne sekä sen pennut Debbie, Di Di ja Dinah sekä Du-bu Tansy ja sen jälkeläiset ovat tuttuja niin german kuin cornish rexienkin sukutauluissa.  Eikä tässä vielä kaikki. German rexien kanssa yhdistettiin vielä devon rex -sekoituksia kuten Briarry Prim Rose (DRX/SIA/PER) ja Briarry Tooting Carman (DRX/SIA/BRI), jolloin jälkeläiset auttamatta olivat suorakarvaisia, mutta kantoivat nekin kahta kiharakarvaisuusgeeniä.

1960-luvun alussa kissamaailma ei vielä ollut kovin järjestäytynyt ja monet rodut olivat avoimia ottamaan vastaan uusia jäseniä. Nämä erikoisen geenin kantajat haluttiin rekisteröidä jatkokasvatusta varten, joten oli yksinkertaisinta nimetä ne silloin tunnettujen rotujen mukaan siihen rotuun, jota ne eniten muistuttivat.

Nyt saamme vastauksen kysymykseemme, miksi kahden britin jälkeläinen voi olla devon rex: molemmat vanhemmat kantoivat kiharakarvaisuuden aiheuttavaa geeniä, vaikka ne olikin rekisteröity brittiläisiksi lyhytkarvoiksi suoraturkkisuutensa johdosta. - Olisi hyvin mielenkiintoista kysyä brittikasvattajilta, onko näitä samoja kissoja käytetty myös brittiläisten lyhytkarvojen kasvatukseen.

Valistuneena nykyaikana voimme kuitenkin erottaa oikean totuuden ja omana aikanaan luodun totuuden toisistaan, jos vain asetamme löytämämme tiedot oman aikansa ja oman ympäristönsä maisemaan emmekä yritä tuoda niitä ympäristöstään erotettuina nykyaikaamme.

MITÄ TIEDÄMME GERMAN REXIN ALUSTA?

German rex on ollut olemassa rexeistä kauimmin, mutta se on vähiten tutkittu varmaankin siksi, että se alkoi ”uuden elämänsä” vasta 1990-luvulla ja jatkaa vielä pitkään sukupuuttorajan tuntumassa. German rex joutuu käymään toistamiseen hengissäselviämistaistelun, jonka cornish rex kävi 1950- ja devon rex 1960-luvulla. Rodun pitkä unohduksissa olo on myös saanut uudelleen viriämään keskustelun rodun alkuperästä, jopa siitä, onko se rotu laisinkaan.  

German rexin tarinan 1. taso

Kerrotaan, että ensimmäinen german rex Munk valokuvattiin Königsbergissä noin vuonna 1930. Kuvassa näkyy kiharaturkkinen, lyhytkarvainen, vanttera kissa, joka vaikuttaa aikuiselta. Kuva on otettu kesällä ulkona, Munk istuu ruohikolle levitetyllä peitolla, aurinko paistaa kissan silmiin. Jos valokuvausvuosi on 1930, Munk on syntynyt 1920-luvun puolella.

Kerrotaan, että Munkilla oli 1-2 kiharakarvaista veljeä. Vanhemmat olivat venäjän sininen ja angora. Munkin vanhemmat, Munk itse sekä veljet kulkivat vapaasti ulkona.
 Munk 1930 Königsberg


 German rexin tarinan 2. taso

1951 tohtori Rose Scheuer-Karpin otti huostaansa Hufelandin sairaalan alueella jo pitkään vapaana kulkeneen kiharakarvaisen kissan, jolla oli pennut. Hän antoi kissalle nimen Lämmchen. Hän oli sitä mieltä, että kissalla oli ollut jo aiemmin pentueita.

Lämmchen synnytti useita pentueita aina 1960-luvulle asti, joten se ei ole voinut olla kovin vanha päästessään Scheuer-Karpinin huostaan.

Tarina kertoo, että Hufelandin sairaalassa oli ollut hoitaja, joka oli tullut Königsbergistä kiharakarvainen kissa mukanaan ja joka lähti sairaalasta 1947.

Scheuer-Karpin löysi tuttavansa hiilikauppiaalta Berlin-Buchista Schnurzel-nimisen kiharakarvaisen kissan, josta myös on olemassa valokuva. Tätä kissaa on käytetty GRX-kasvatukseen.
 

Kriittisiä kysymyksiä GRX:n tarinasta

1.taso

Keneltä on saatu Munkia esittävä kuva ja mistä on saatu tietoa siitä, sen vanhemmista ja veljistä? Kuka on kertonut ajankohdan? Onko todennäköistä, että saadut tiedot ovat paikkansapitäviä?

1978 Inge ja Siegfried Wöllner (von Zeitz -kasvattajat)  lukivat Das Tier -nimisestä lehdestä Königsbergissä asuneesta kiharakarvaisesta kissasta. Tätä kautta he  saivat yhteyden Kaliningradin lähellä asuvaan rouva Schneideriin, joka oli 1930-luvun alussa omistanut tuon Munk-nimisen kiharakarvaisen kollin. Rouva Schneider lähetti Wöllnereille myös kuvan Munk-kollista. Nyt täytyy vain toivoa, että tuo kirje olisi vielä tallella, sillä sen kirjoittaja lienee jo kuollut.

Munkin vanhempien kerrotaan olleen venäjän sininen ja angora. Mitä tarkoitettiin Königsbergissä 1920-1930-luvun vaihteessa venäjän sinisellä tai angoralla? Lisäksi kerrotaan, että ne olivat vapaasti ulkona kulkevia, joten varmoja voidaan olla vain emosta. Suomessa ainakin on pitkähkökarvaisia kissoja yleisesti kutsuttu kansan keskuudessa angoraksi tai puoliangoraksi, eivätkä ne takuulla ole olleet mitään rotukissoja.

Munk ja sen veljet saivat myös kulkea vapaasti ulkona. Mitäpä muuta kollipojat olisivat tehneet kuin pentueita. Pojat kuulemma kastroitiin, mutta tokkopa vain kovin nuorina, koska meillä Suomessakin vielä muutama vuosi sitten aivan vakavissaan puhuttiin, että kollia ei saa leikata alle vuoden ikäisenä, ettei sen kehitys estyisi. Ei ole uskottavaa, että 1930-luvun alussa ei kolleja leikattu, ennen kuin niiden kollimaisista elämäntavoista alkoi tulla aistein havaittavia haittoja. Jo pelkästään tällä tietämällä uskallan olettaa, että Königsbergin alueella oli useita kiharakarvaisia tai kiharakarvaisuutta kantavia kissoja.  

2.taso

Tohtori Rose Scheuer-Karpin on sekä artikkeleissaan kirjoittanut että suullisesti kertonut, että hän kiinnitti huomionsa sairaalan alueella elävään kiharakarvaiseen kissaan 1951. Siis 20 vuotta Kater Munkin kuvanoton jälkeen. Kissalla oli pennut. Kissa (Lämmchen) jäi tohtori Scheuer-Karpinin luo asumaan. Lämmchen kuoli 1964 ja sillä oli ollut pennut vielä 1963. Saksalaiset joutuivat lähtemään Itä-Preussista 1945 (? - Munkin omistaja joko jostain syystä jäi tai sitten hän muutti sinne takaisin).  Jos Lämmchen olisi syntynyt Königsbergissä, se olisi ollut vähintään 18-vuotias kuollessaan ja sillä olisi ollut pentuja vielä 17-vuotiaana.  

Oliko Lämmchen Itä-Preussista tuotujen kissojen jälkeläinen? Hufelandin sairaalassa oli ollut hoitaja, joka oli tullut Königsbergistä ja sairaalasta  lähtiessään 1947 oli jättänyt jälkeensä kissan. Ei ole varmuutta oliko se kihara- vai suoraturkkinen. Silloin, kun tohtori Scheuer-Karpin kirjoitti 1950-luvun alussa muistiin sen, että Lämmchen mahdollisesti olisi kotoisin Königsbergistä, hän ei ollut kuullut mitään Munk-kollista. Tästä hän sai ensimmäisen kerran tiedon vasta vuonna 2000, kun saksalaiset german rex -harrastajat olivat käyneet hänen luonaan ja kertoneet Munkista.  

Lämmchenillä ja Blackie I:llä, Lämmchenin suurella rakkaudella, oli 48 suorakarvaista pentua, jotka Scheuer-Karpin kertoo lahjoittaneensa niin Itä- kuin Länsi-Berliiniin, Dresdeniin, Weimariin ja kauemmaskin. 1960 eräs hänen tuttavansa Berlin-Buchista kertoi, että hänen hiilikauppiaallaan on kiharakarvainen kissanpentu (nimeltään Schnurzel), jonka äiti oli suoraturkkinen, villiintynyt kissa. Tätä pentua tarkastellessaan Scheuer-Karpin tunnisti sen Lämmcheninsä jälkeläiseksi.  

Varmaa vastausta vaille jää, oliko Lämmchen tuotu Königsbergistä tai oliko se sieltä tuotujen vanhempien jälkeläinen. Munkin ja Lämmchenin välillä on 20 vuoden tyhjä aukko.

Entä sitten muut Saksasta löydetyt kiharakarvaiset kissat, voisivatko ne olla samaa alkuperää kuin Lämmchen tai Munk?  Periaatteessa kyllä, sillä pelkästään Lämmchenillä ja Blackie I:llä oli vuoteen 1957 mennessä 48 suorakarvaista pentua, jotka kantoivat emonsa perintönä kiharakarvaisuutta ja jotka tohtori Scheuer-Karpin kertoi lahjoittaneensa melko laajalle alueelle, myös Länsi-Berliiniin. Mutta tätäkään yhteyttä ei voi todistaa.

ONKO GERMAN REX ROTU?  

Suomalaisessa kissanäyttelyssä olen kuullut totuutena kerrottavan german rexin häkin luona, että german rex ei oikeasti ole mikään rotu.

Mikä tekee german rexistä rodun? Sitäpä onkin pohdittava. Kaikkien german rex -kasvattajien ja harrastajien olisi nyt rodun uuden tulemisen aamuvarhaisella ”luettava hyvin läksynsä”. Tarkoitan tällä sitä, että on osattava vastata epäileviin kysymyksiin varmasti ja totuudenmukaisesti ja niin, että jaettava tieto tulee omasta laajasta tietämyksestä. Saksassa on viimeisen vuoden ajan käyty kauhistuneena keskustelua german rex -pentueeseen syntyneestä ”devon rexistä”. En ole nähnyt pentua kuin kuvassa, jossa se näytti aivan tavalliselta german -lapselta. Pennun turkki on kuulemma karkeampi kuin germanin yleensä ja lisäksi sukutaulussa kummittelee Annelida Pearly King. Tähän viimeksi mainittuun voin lohdutukseksi kertoa, että Jokikatin Paminan (cornish rex, Suomen voittaja, Suomen paras lyhytkarvanuori 2001) sukutaulusta löytyvät nuo samat rexien sekoituskokeilut kuin german rexienkin.  

1960-luvun alku oli kaikkien eurooppalaisten rex-rotujen yhteistä esihistoriaa ja tuolloin luodut sekoitussukupolvet (Ensinnäkin haluttiin tutkia, johtuuko kiharakarvaisuus  kaikilla samasta geenistä, ja toisaalta rex-rodut eriytettiin toisistaan vasta myöhemmin) ovat lähes kaikkien nykyisten cornish-, devon- ja german rexien esivanhempia. Cornish- ja devon rex ovat jo saavuttaneet vakiintuneen tyyppinsä, mutta koska german rexin geenipohjaa on laajennettava, on luonnollista, että käytetyistä suorakarvaisista kissoista periytyy myös epätoivottuja ominaisuuksia. On täysin mahdollista, että johonkin pentueeseen syntyy esim. pitkäkarvainen pentu, koska esivanhemmissa on mm. persialaisia.

Olen kuullut myös sanottavan german rexistä, että sehän on jokin cornish- ja devon rexin sekoitus. Nyt lukija varmasti jo tiedät, mistä tämä harhaluulo on syntynyt. Mutta tämän sanoja on varmasti unohtanut tai ei koskaan ole tiennytkään, että noiden kahden englantilaisen rexin alkukehittämiseen on myös tarvittu paljon muiden kissojen apua. Eikä niihin käytetty mitään luonnollisia valintoja, kuten Lämmchen teki, vaan siellä on persialaista, burmaa, siamilaista, brittiläistä lyhytkarvaa ja (USA:ssa) GERMAN REXIÄ.  

Mikä on aito german rex?

Minun mielestäni jokaisen aidon german rexin taustalla on oltava Lämmchen. Jotta saimme Julietta von den Katzentreppenin rekisteröidyksi Suomeen, jouduimme todistamaan sen sukuyhteyden Lämmcheniin, joka löytyikin sieltä muistaakseni yli 80 kertaa. Mutta kun tuon tutkimusurakan on kerran tehnyt, on turvallista jatkaa eteenpäin. Tärkeää olisi nyt, että me kasvattajat emme ryhdy jokainen toimimaan omaan suuntaamme, vaan yhteistyössä toistemme kanssa loisimme german rexistä terveen rodun, jonka eri yksilöt voi kaikki tunnistaa kuuluvan samaan rotuun.

 

Hannele Toiskallio 2004
 A critical view of the German Rex breed’s ancestry


When I gave some years ago a talk to the genealogists in Salo about the local brewery and its owners in the 19th century, a man asked me, why I did not mention the two children born out of wedlock that my grandfather’s grandmother had according to his studies had already before she became the owner and manager of the brewery. I was so surprised I could not say a word. I had never heard anything of the kind. To prove his point, the man handed me a respectable looking printout. I wanted to find out the truth, and therefore contacted a member of the same family who had retired from a researcher’s post at the Helsinki University. She promised to study the documents at the National Archives until the question is fully answered. And the truth came out: The man from Salo region had combined the data of two different persons who happened to have the same given name. He had gone astray, as he had not studied the source material in a critical way. He was a really nice man; too bad that we did not turn out to be relatives.  

Historians refer to source criticism, which means that the genuity of the source (e.g. a family tree) and the reliability of the data therein are checked.  

This source criticism is equally important when studying the ancestry of animals. One should not take the pedigrees or register books literally.  Letters, notes, articles, oral information should all be studied in a critical way. One should think whether the information is true, did the person drawing the document have the information, the knowledge and the wish to speak or write the truth. The documents - even modern computer printouts - are made by human beings who can make errors out of carelessness, on purpose, knowingly or unknowingly. - In Finland the story goes that a Russian blue imported from Russia had in the pedigree Afghan hounds of a Finnish breeder. - In this case it would seem that whoever entered the Afghans in the pedigree did it on purpose, or someone caused the person to make this error unwillingly. But one the information was entered in the database, persons producing and forwarding the pedigrees later on considered this information to be correct, and would surely have surprised and displeased, if told that they are passing out false information.  

It may also be that when the document was made, the data was recorded in a way that differs from current practice. Could this be the case with Diva Dramatica that is found in the pedigree of many German Rexes? I could not imagine that the Finnish breed committee would accept my application to register a cat, when the documents state that the sire is a white Persian, the dam is a black German Rex, and yet the kitten is a white European Shorthair. In a pedigree issued in 1970 there are two British Shorthairs whose offspring is a Devon Rex. The cats I refer to are the well-known Briarry Tooting Carman and Belhaven Zarakhat, who according to the current information are descendants of the 1st Devon Rex Kirlee. The dam of the first mentioned was a mixture of Siamese and British Shorthair, and that of the latter was a mixture of Kirlee and a Cornish Rex. It was, in principle, quite correct to accept the kitten (Annelida Pearly King) to be a Devon Rex, since it had Kirlee 3 times in background, but what made the offsprings of DRX x SIA/BRI and DRX x CRX British Shorthair?

 Now we have to consider the time and the situation, when the first records were made. The time was early 1960’s, when attempts were made to find out whether the 3 different curly-coated cats had a common gene or not. The easiest way to find out whether the curls were produced by the same gene was to mate the cats with one another. The results showed that German Rex and Cornish Rex produce together curly-coated kittens, but when either of the breeds is mated with a Devon Rex, offspring had a plain coat. As result of these tests there was a generation of plain-coated cats that carried a great secrets of one or two genes giving a curly coat. When these intermediate generation cats were mated with Devon Rex, the kittens were Devon Rexes, and matings with Cornish Rexes gave Cornish Rexes. Broughton Golden Rain and its offspring Belhaven Zarakhat, Du-bu Jayne and her kittens Debbie, Di Di and Dinah as well as Du-bu Tansy and its descendants are familiar names in the pedigrees of both German and Cornish Rexes.  And that is not all. German Rexes were mated with Devon Rex mixtures, such as Briarry Prim Rose (DRX/SIA/PER) and Briarry Tooting Carman (DRX/SIA/BRI), whereby the offsprings had a plain coat but carried two genes giving a curly coat.

 The cat fancy was not very organised in the early 1960’s, and many breeds were open to new members. The carriers of the special gene should be registered for further breeding, and the easiest alternative was to name them after known breeds that they most resembled.

Now we know why the offspring of two BSH can be a Devon Rex: Both parents carried the gene giving a curly coat, even though they were registered as BSH since they had a plain coat. - It would be interesting to ask BSH breeders, whether the cats were used for breeding the BSH.

Enlightened as we are now, we can tell the real truth and the created truth apart, if only we do not try remove the data from the frame of reference and bring them to our time.

 WHAT DO WE KNOW ABOUT THE BEGINNIGS OF THE GERMAN REX?

German Rex is oldest of the Rex breeds, but probably the least studied, as the breed’s “new life” began only in the 1990’s, and the breed is still close to dying out. German Rex has to fight for survival for a 2nd time, just as Cornish Rex did in the 1950’s and Devon Rex in the 1960’s. Having been forgotten for such a long time, the origin of the breed is being debated once again. People are, in fact, debating whether it is a breed at all.  

The German Rex story - level 1

It is said that the 1st German Rex Munk was photographed in Königsberg in 1930 or thereabout. The picture shows a stubby cat with a short, curly coat, and the cat appears to be an adult. The picture was taken outdoors in summer, with Munk sitting on blanket spread on lawn; the sun is shining in his eyes. If the picture was taken in 1930, Munk was born in the 1920’s.

It is said that Munk had 1 or 2 brothers with a curly coat. The parents were a Russian Blue and an Angora. Munk’s parents, Munk himself and the brothers roamed out freely.

The German Rex story - level 2

In 1951 Doctor Rose Scheuer-Karpin took into custody a curly-coated cat who had roamed in Hufeland hospital grounds for quite a while. The female cat had then kittens. She named the cat Lämmchen. Dr Scheuer-Karpin thought that the cat had had litters previously.

Lämmchen had several litters until the 1960’s. Thus she could not have been very old when taken into custody by Dr Scheuer-Karpin.

As the story goes, there had been a nurse in the Hufeland hospital who had come from Königsberg together with a curly-coated cat. The nurse had left the hospital in 1947.

Scheuer-Karpin found at friend’s coal merchant in Berlin-Buch a curly-coated cat called Schnurzel, of whom there is a photograph. This cat was used for breeding GRX.

 Critical questions re the GRX story

 Level 1

Who provided the photo of  Munk, and who told about him, his parents and brothers? Who told the date? Is it that likely the information obtained is true?

 Inge ja Siegfried Wöllner (von Zeitz) read in 1978 in the “Das Tier” about a curly-coated cat who had lived in Königsberg. The Wöllners got in touch with Mrs Schneider, living near Kaliningrad, who had in the early 1930’s been the owner the curly-coated stud Munk. Mrs Schneider even sent a photo of Munk to the Wöllners. One can just hope that letter still exists, as the write probably is dead by now.

Munk’s parents were said to be a Russian blue and an Angora. What the Russian blue and Angora in Königsberg in late 1920’s and early 1930's? It is also told that the parents were allowed to roam out freely so that one can be sure of only the dam. In Finland cats with a fairly long coat are traditionally called angora or semi-angora, and they definitely are no pedigree cats.

 Munk and his brothers were allowed to go out freely. What else the boys would have done, apart from siring litters. It is said that the boys were neutered, but they would not have been very young when this was done. Finns thought until a few years ago that a stud should be at least a year old when neutered so as not to hinder his development. It is not likely that studs were neutered in the early 1930’s before the owners found out that their little boys had become big studs. This gives me good reason to assume that there were several curly-coated cats or cats with the curly-coat gene in the Königsberg region.  

Level 2

Doctor Scheuer-Karpin has written in her articles and said that she paid attention in 1951 to a curly-coated cat living on the hospital grounds. This was 20 years after Munk was photographed. The cat had kittens. The cat (Lämmchen) stayed with Dr Scheuer-Karpin. Lämmchen died in 1964, and she had kittens as late as in 1963. The Germans had to leave East Prussia in 1945 (? - Munk’s owner either stayed there for some reason, or then she moved back).  If Lämmchen had been born in Königsberg, she would have been at least 18 years old when she died, and she would have had kittens at the age of 17.

Lämmchen

Was Lämmchen an offspring of cats brought from East Prussia? There had been a nurse in the Hufeland hospital who had come from Königsberg, and who had left behind a curly-coated cat when leaving the hospital in 1947. It is not know for sure, if the cat had a curly or plain coat. When Dr Scheuer-Karpin wrote in 1950’s down that Lämmchen could be from Königsberg, she had not heard a word of Kater Munk. This was brought to her attention only in 2000, when German GRX fanciers had visited her and told her about Munk.  

Lämmchen and Blackie I, Lämmchen’s great love, had 48 plain-coated kittens, which Scheuer-Karpin donated to East and West Berlin, Dresden, Weimar and even farther afield. In 1960 a friend from Berlin-Buch told that the local coal merchant had a curly-coated kitten (called Schnurzel) whose mother was a plain-coated stray cat. When studying the kitten Scheuer-Karpin could recognise it as Lämmchen’s descendant.  

There is no definite answer to the question as to whether Lämmchen was brought from Königsberg, or if she was a descendant of parents there from. There is an empty gap of 20 years between Munk and Lämmchen.

What about the other curly-coated cats discovered in Germany; could they be of the same ancestry as Lämmchen or Munk?  In principle yes, since just Lämmchen and Blackie I had by 1957 a total 48 plain-coated kittens that had inherited from their mother the gene giving a curly coat. Doctor Scheuer-Karpin told that she had donated these kittens far and wide, including West Berlin. But there is no way of proving this connection, either.

IS GERMAN REX A BREED?  

When standing near a German Rex pen on Finnish cat show, I have heard people tell as a truth that German Rex is actually no breed at all.

 What makes German Rex a breed? That is something to think about. All German Rex breeders and fancies should “learn their lesson well” at the early stages of the breed’s revival. With this I mean that one has to be able to answer doubting question in a sure and truthful manner so that one knows oneself the information being given. There was in Germany a debate about a “Devon Rex” born in a German Rex litter.. I have seen only pictures of the kitten, which in my mind seem to be a German Rex baby. The coat of the kitten, so I was told, was coarser than that of a German usually is, and, moreover, Annelida Pearly King is in the pedigree. To appease all, I can tell that Jokikatin Pamina (Cornish Rex, Finnish Winner, the best Finnish shorthair junior 2001) has the same rex crossings in her pedigree.  

Early 1960’s were common prehistory of all European rex breeds, and the mixed generations produced then (with the purpose of finding whether the curly coat was the result of the same gene, and because separate rex breeds were recognised only later on) are the ancestors of nearly all present Cornish, Devon and German Rexes. Cornish and Devon rexes have a standardized type, but the German Rex requires a broader gene pool, it is quite natural that undesirable characteristics are inherited from plain-coated cats. It is quite possible that there will be a long-haired kitten in a litter, since the ancestors include e.g. Persians.

I have also heard that the German Rex is a cross between Cornish and Devon Rex. By now you, dear reader, will already know the reason for this misunderstanding. However said so surely has forgotten, or never knew, that many other breeds were required in the early stage of the two English rexes. And it was not natural choice, as in Lämmchen’s case, but Persian, Burmese, Siamese, British Shorthair, and - in the USA - GERMAN REX.  

What is a genuine German Rex?

In my mind every genuine German Rex should descent from Lämmchen. To get Julietta von den Katzentreppen registered in Finland we had to prove that she descends from Lämmchen, who is the family tree over 80 times, if I remember correctly. Once such a job is done, it is safer to carry on. At this stage I think that we breeds should cooperate to make the German Rex a healthy breed, the members of which can be recognised to be of the one and same breed.

Hannele Toiskallio 2004