Kuka keksi german rexin?
Rose Scheuer-Karpin syntyi 1912 silloisen Tsekin Freistadtissa juutalaiseen kauppiasperheeseen. Hän oli aina pitänyt kissoista ja ollut hyvin nuoresta kiinnostunut luonnontieteistä kuten biologiasta ja kemiasta. Hän opiskeli Prahan saksalaisessa yliopistossa lääketiedettä, minkä jälkeen hän pääsi apulaislääkäriksi Määrin alueella sijaitsevaan Ostravan kaupunkiin. Mutta koska hän oli juutalainen syntyperältään, hän ei voinut jäädä sinne 1930-luvun loppua kohti voimistuvan kansallissosialistisen aatteen juutalaisvastaisuuden takia. Niin Tsekki kuin Slovakiakin liitettiin Saksaan ennen toista maailmansotaa yhdenkään muun valtion nostamatta asiasta äläkkää. Saksalaisalueilla juutalaisvainot olivat arkipäivää.

Rose Scheuer-Karpin pakeni sukulaistensa kanssa Puolaan, jonka koskemattomuuden Englanti oli taannut. Tohtori Scheuer-Karpinilla olisi paljon dramaattisia tarinoita kerrottavanaan tuolta ajalta. Hänelle kuitenkin koitti onni keskellä onnettomuuksia: Hän sai 1939 viisumin Englantiin, jossa hän sodan ajan työskenteli Greenwichin sairaalassa ja opetti naisten "Medical Schoolissa".  Tuo Englannissa vietetty aika lienee hänen elämänsä parhaat vuodet.

Toisen maailmansodan päättyessä hän halusi palata synnyinseuduilleen auttamaan sodan pahasti runtelemaa väestöä. Liittoutuneet  (Englanti, Ranska, USA, Neuvostoliitto) olivat voittaneet sodan ja Euroopassa alkoi ennennäkemätön jälleenrakentamisen ja hädänalaisten ihmisten auttamisen aikakausi, eikä tuolloin vielä tiedetty Euroopan kahtia jakautumisesta. Rose Scheuer-Karpin halusi osallistua auttamiseen omalla kotiseudullaan Tsekissä. Mutta antisemitismi oli siellä yhä voimissaan, joten hän päätti lähteä Dresdeniin. Rose Scheuer-Karpin asui ja työskenteli DDR:ssä vuoteen 1970, jolloin hän sai luvan muuttaa pois maasta. Tuon neljännesvuosisadan ajan hän johti sairaaloita, rakensi laboratorioita ja jakoi Englannissa saamaansa ammattiosaamista.

Saatuaan luvan poistua DDR:stä Rose Scheuer-Karpin matkusti ensin Israeliin, missä hänellä oli serkku, mutta Englanti veti puoleensa. Siellä hän asui seuraavat viisitoista vuotta, minkä jälkeen hänen oli pakko palata Saksaan, jotta olisi saanut eläkkeensä. Hän jätti raskain sydämin talonsa ja omaisuutensa Englantiin. Vuonna 1986 hän päätyi Etelä-Saksaan Baden Württenbergiin Öhringeniin varmastikin siksi, että siellä asui hänen Dresdenin aikansa parhaan ystävän ja kollegan Horst Benzigin leski. Tohtori Scheuer-Karpin asuu pienessä sievässä talossa, jonka puutarhan hoito hyvän klassisen musiikin kuuntelun ohella on hänen mieluisimpia toimiaan.  Hän on aina ollut Shakespearen ihailija, mikä takia hän antoi kissoilleenkin shakespearelaisia nimiä: Caesar, Cleopatra, Hamlet.

Tohtori Scheuer-Karpin on nyt yli 90-vuotias, aikaansa, ihmisiin ja harrastuksiinsa tiiviisti yhteydessä oleva vireä hauraalta näyttävä nainen. Hänen kirjoituspöytäänsä täyttää yhä kirjapinot, hänen entiset oppilaansa pitävät häneen yhteyttä. Ja hän on edelleen kissojen täysverinen ystävä, joka mm. tukee rahallisesti eläinten ja erityisesti kissojen suojelua Israelissa. 

"Olen elämässäni saanut monta kertaa aloittaa tyhjästä", kertoi Rose Scheuer-Karpin hieman surullisen näköisenä mutta ei katkerana vuonna 2000 saksalaisille german rex -kasvattajille, jotka olivat lähteneet tutustumaan kasvattamansa rodun luojaan. 

Maailma muuttuu. Tänä päivänä Saksa saa olla kiitollinen aikanaan vainoamalleen pienelle naiselle siitä, että Saksalla on oma ainutlaatuinen kissarotu vaalittavanaan. 


Teksti mukaeltu Ilona Jänicken kirjoittamasta saksankielisestä Rose Scheuer-Karpinin elämäkerrasta.
Kaikki kunnia tohtori Rose Scheuer-Karpinille
German rex on paitsi vanhin rex-roduista myös alultaan onnekkain, sillä rodun kantaäidin Lämmchenin onneksi koitui päästä lääketieteilijän kotiin asumaan ja kasvattamaan pentujaan. Se, mikä oli rodulle epäonnekasta,  oli kantaäidin maantieteellinen sijainti maailman historian siinä vaiheessa, jolloin tämän aloittama uusi kissarotu oli syntymässä
German rex  olisi saattanut jäädä kokonaan huomaamattomiin, ellei tohtori Rose Scheuer-Karpinia olisi ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kiinnostunut kissoista ja niiden erityispiirteiden periytymisestä.
Tämän tarinan ei ole tarkoitus kertoa, kuinka Lämmchen löysi tiensä tohtorin kotiin. Sen kertoo german rexien historia, joka ei ole legendaa. Tämän tarinan päähenkilö on tohtori Rose Scheuer-Karpin, urhea pieni nainen maailmanhistorian myllerryksissä.
Tohtori Rose Scheuer-Karpin kuvattuna kotonaan 91-vuotiaana. Pöydällä on esillä "Lämmchen-arkisto", joka sisältää mm. Scheuer-Karpinin muistiinpanot Lämmchenistä ja sen pentueista sekä kirjeenvaihtoa hänen ja USAlaisten german rex -kasvattajien kesken.